Suhiksen asiakirjojen tutkailu jäi kesken, kun uutistenlukija kertoi vastikään tehdystä kyselystä: naisiin kohdistuviin väkivallantekoihin suopeasti suhtautuvia miehiä oli edelleen huolestuttavan paljon. Liikaa olivat myös taannoiset tapaukset, joissa päällekarkaajan uhri oli nuori, melkein lapsi ja ilmeisenä syynä rasismi. Vihaa ja pahaa oloa oli purettu kanssaihmisiin viime aikoina puukoin, tuliasein ja jopa kiduttamalla. Tästä ei saanut puhtaita papereita oma kotikaupunkikaan, yleensä rauhallisena ja turvallisena pidetty. Myös naapurikunnan puolelta kuului ikäviä, nuoret ikätoverinsa kimpussa ja vielä kengätkin jalasta viety! ”Johan on aikoihin eletty ja onpa totisesti järkyttävää”, Suhis huudahti ajatellen samalla, ettei päivittely nyt riittänyt, ei alkuunkaan, vaikka teot oli laajasti tuomittu ja yleistä keskustelua käyty.
Tapahtumien ymmärtämiseksi ja tepsivien lääkkeiden löytämiseksi tarvittiin monen tahon yhteistyötä, kansalaiset, kodit, koulut, eri järjestöt mukaan lukien. Eihän voinut mitenkään ajatella, että ongelman ratkaisemiseksi riittäisivät virkavallan valvontaresurssi tai katujen ja yleisten alueiden sulkeminen normaalilta liikkumiselta. Ei, juurisyyt olivat syvemmällä mutta kuinka syvälle pitäisi kaivautua, ennen kuin ydin löytyisi?
