Suhis selvittää sotesoppaa

”Samperi sentään, puuskahti Suhis aamun toista kahvikupillista hörppiessään.” Päivän Sanomat oli otsikoinut näyttävästi sote -alueiden paisuvasta ahdingosta ja alati kasvavista hoitojonoista. Jotakin oli tehtävä ja rivakasti sittenkin, muutoin uhkasi koko paljon parjattu muutos karata kontrollista. ”Maata kiertävälle radalle joutuvat sairaat ja hoitoa tarvitsevat, siellä onnettomat odottavat, josko jokin luukku avautuisi ennen kuin aika hoitaa onnettomain ongelman”, tuumi Suhis ja jäi muistelemaan, olisiko jossakin löydetty käypähoidon hengessä ratkaisuja. ”Jaa, muuanpa tulee mieleen, joskin kovin on radikaali tuo keino eikä yleisesti käyttöön otettava väestön vähenemisen aikoina” Oli nimittäin vastikään vanhaan kotikaupunkiinsa palannut pariskunta, ja rouvaspuoleinen mennyt tulotarkastukseen paikalliseen terveyskeskukseen. Siellä muutoin asiallisen tutkinnan päätteeksi oli ystävällinen hoitaja iloisesti tuumannut hämmentyneelle asiakkaalle, että ”lääkäri tappaa sinut mielellään, erityisesti kun olet uusi”. ”No, arveli Suhis, lienevät oululaiset keksineet pätevän pitovoiman mutta vetovoiman kanssa on niin ja näin…. ei, tuota ei kannata esittää ratkaisuksi, pakko löytää pehmeämpiä keinoja”.

”Sotesoppa on liian sakea”, mietti Suhis hämmentäessään jo haaleaksi päässyttä kahviaan. Karvas kalkki oli nieltävä, jos aiottaisiin nykymenolla suomalaiset pysyttää terveinä. ”Elinikäodote, niinhän se taisi termi kuulua, nousee ja sepä tarkoittaa sadan vuoden haamurajan lähestymistä yhä useammalle. Ei olisi kansanterveyden kannalta suotavaa, että makuupaikkoja tarvittaisiin aina vain lisää, eikä näytä tuo hoitajapulakaan ihan hevillä helpottaa.” Suhiksen oman arvomaailman kantava voima oli kaikenlaisen vapauden rinnalla vastuu, mikä ei soppa-aineksenakaan tuntuisi yhtään hullummalta. Niinpä niin, tupakat pois ja piiput piiloon – vai onko se nykyisin huulen alle tungettu nuuskapussi – viinan huomattavan suuren kulutuksen haitoista puhumattakaan. Ja ne huumeet, niitä ei Suhis aitona maalaispoikana millään voinut ymmärtää. ”Kaikenlaisia myrkkyjä, hullujahan ihmisten täytyy olla, kun mokomia tarvitsevat, viihdekäyttöön ja muka hyvää oloa tuomaan!”  Vanhempien vastuu jälkikasvustaan, se oli Suhikselle lasten ja nuorten jakamaton oikeus ja hukka sen perii, joka ei kakaroistaan huolta pidä! ”Pisa -tulokset, siinäpä ikävä osaamisen mittari, kun näyttävät kallistuvan vinoon kuin kaimansa, kuuluisa rakennus. Tämä pitää oikaista sotesopan selkiyttämisen lisäksi, jollakin tavalla kuitenkin kulkevat aina rinnakkain. Töitä riittää siis useammallekin oivalliselle ministerille.”

”Mutta nyt Paavo Pellervo”, kovisteli Suhis itseään, ”mietintämyssy tiukasti päähän ja keinoja keksimään, muuten kärsii hyvänkin miehen uskottavuus omien, saati vieraiden silmissä. Ei ole helppo tehtävä, ei ollenkaan, vuosisadan uudistuksen valuvirheiden korjaaminen. Terveyskeskukset, siinäpä jo nimenä subsidiariteettiteorian mukainen ja sopivan ylevältä kuulostava perustelu entisten arvauskeskusten maineen palauttamiseksi. Lähipalveluun vauvasta vaariin, somempihan se on hoidattaa vaivat heti alkuunsa, isommat ja veistä vaativat ovat asia erikseen. Leikkauslistoja, niitähän taisi nykyhallituskin miettiä – vaan mahtaakohan olla konsultoitu oikein lääkäreitä”, epäili Suhis. ”No sikseen, pianhan tuon selvittää, tärkeintä on liikkeelle lähtö ja sehän se muutenkin on yleisesti suositeltu lääke liiallisen istumisen sijaan.”

Äkkiä hoksasi Suhis, että koittamassa on sote -alueilla sulkujen aika: sairaalaosastoja kiinni, vastaanotot puoliteholle ja kaikki hoitoja vähänkin vartomaan kykenevät – niin, jonottamaan! Tässähän se olisi yksi pitemmänkin kokeilun väärti, olihan Suhis aiemmin pistänyt merkille kesäsulkujen terveyttä edistävän vaikutuksen. ”Ei olla köyhiä eikä kipeitä, ihme elpyminen tapahtuu, kun palvelutarjontaa supistetaan. Arvaisikohan tuon ihan julkistaa, vakavalla naamalla ja käytännön tietoon perustellen? Tai pannaan luukut kiinni ja pillit pussiin, kun talousosasto ilmoittaa rahojen uhkaavasti hupenevan loppuvuotta kohti.”

”Vaan, loppuisivatko siinä samalla setelit? Rahapajaa ei alueilla vielä ollut, ja ilman kahisevaa oli potilaan turha pyrkiä oikean lääkärin hoitoon”, tuumiskeli Suhis luonteelleen vieraalla sarkasmin häiveellä.

”Eipä saa soppaa syötävämmäksi yhdellä istumalla, pitänee ottaa aikalisä. Luova tauko on tarpeen, kun aivoissa käy kova kuhina mutta inputin output on vain joutavaa tuhinaa”, veisteli itsensä selvitysmieheksi nimittämä Suhis sanomalehden kokoon taittaessaan. Juhannus, keskikesän huipentuma oli aivan nurkan takana, ja mikä sen sopivampaa, soten tarkempi tarkastelu kokkotulien loisteessa. Olihan Suhiksen muistin mukaan ennenkin ratkottu yhteiskunnan keskeisiä ongelmia keväthangilla, miksei siis suloisen suven yöttömän yön valoisina tunteina!

Kirjoitus on haamukirjoittajan kertomus Suhiksesta, joka pohtii tärkeitä ja ajankohtaisia asioita – ei ryppyotsaisesti mutta ihan tosissaan.